Ja niin oli tapahtuva että Jään Herra suuttui ihmisille heidän pohjoisten pyyntimatkojensa tähden, ja talvista tuli ankaria ja aikaisia. Enää ei kukaan matkalla ollessaan saanut uutta tulta syttymään ja kesällä pyydetty liha piti kuljettaa heti asumukselle turvaan. Pedot kävivät röyhkeämmiksi, ja varastivat ihmisten itselleen varaaman ruuan. Tuulet muuttuivat pohjoisen suuntaan ja merellä liikkuneet katosivat ulapalle. Vuorten päällä lumi pysyi läpi vuoden. Elämä supistui, ja vaikka tiedettiin hyvän seudun olevan vuorten takana, ei sinne päästy. Tätä jatkui kuusi kertaa kuudenteen polveen, ja vielä tiedossa olleet reitit taruaikojen parempaan maahan olivat muuttuneet tunnistamattomiksi.
The note #4
And so it happened that the Lord of Ice got angry to people, as they hunted in the north, and the winters became severe and early. Anymore, not one, while travelling, could ingnite a new fire, and the meat hunted during summer had to be carried back to the dwelling straightaway. The predators became more arrogant, and stole the food humans had stored. The winds turned northerly, and those travelling on the sea disappereared to the highs. Snow covered the mountains constantly. Life was diminished, and even though the good land was known to be behind the mountains, no one could pass them. This continued for six times six generations, and the routes to the saged good land were unrecognisable.
No comments:
Post a Comment